1.5.2009

Lenkkeiltiin kartan kanssa lähialueilla Porin tien varrella. Lenkin pituus oli hyvä, mutta melkein koko matkan kuului autojen äänet liian lujaa. Olisi kiva lenkkeillä sellaisessa maastossa missä ei tarvitse pelätä autoja kaiken aikaa.  Sain tutulta hyvän webbiosoitteen, mistä saa kivasti apua maasto- ja polkuongelmiin. Löytyikin ihan mukavia vaihtoehtoja lenkkeilyyn. Upea ilma houkutteli avantosaunan talvikauden lopettajaisiin ja kesäkauden aloittajaisiin. Molemma saunat olivat auki ja saunottua tuli oikein urakalla. Varsinaisissa juhlissa tuli sitten laulettua karaokeakin ekaa kertaa.

2.5.2009

Lenkkeiltiin Pinsiöntien lenkillä ja mentiin normaalia pidemmälle pienelle järvelle saakka. Sinne pitää mennä myöhemmin kesällä eväiden kanssa ja viettää siellä vaikka koko päivä. Peppi yritti saalistaa veteen heittämäämme käpyä huonolla tuloksella. Ei uskaltanut mennä kastelemaan muuta kuin tassunsa.

3.5.2009

Oltiin 3 mudin kanssa lenkillä samassa paikassa. Kylläpä koirat juoksivat. Kun päästiin veden ääreen täyty vanhimman koirulin ehdottomasti päästä uimaan. No olihan veden lämpö jo 9 astetta. Aivan ihana ilma. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ehkä se kesä tulee kuitenkin.

6.6.2009

Saatiin kamera takaisin ja nyt saadaan parempia kuvia. Tässä kuvia lähipöpeliköstä.

10.5.2009

Perhe ihmetteli mihin äiti oli kadonnut kun tultiin aamiaista tarjoamaan aamulla. Juhlapäivä ja kalu hukassa!!! Oli tärkeämpää menoa. Näin aivan ihanan leonbergin-pennun. Otti minut tosi söpösti vastaan, nuoli naamaa, yritti purra nenää ja lyllersi perheen muiden koirien perässä. Mitähän Peppi tuumaa pikku pennusta? Hajua ainakin haisteli kotona ahkerasti.

Illemmalla käytiin vielä mudilenkillä Ylöjärven maisemissa. Siellä on tosi hyvät lenkkeilymaastot. Oltiin tosi kauan maastossa ja yhtäkään autoa ei tullut vastaan. Upeaa. Sellaisia heti tänne Nokiallekin. Tai siis onhan täällä jossain pöpelikössä, mutta en tunne pöpelikköjä niin hyvin. Tarttee pöpelikköoppaan heti tänne.

12.5.2009

Mäyristen kanssa Pinsiölenkillä. Käytiin järven rannassa ja nuorempi tyttö kävi uimassa. Veden lämpö jo 12 astetta, joten kyllä siellä jo pyörähtää. Ilmakin oli ihan mukava, aurinko paistoi eikä käynyt kova tuuli. Lenkkeilyilmaksi ihan mukava kun ei tarvinnut hiki tukassa laukata. Koirulit nautti, kun saivat painattaa irti. Niiden lenkin mitaksi tulee varmaan 2 -3 kertainen mitä ihmiset kävelee.

 

 

Peppi sai uudet valjaat postista ja ne on sit tosi hyvät. Kaikista muista se on päässyt luikertelemaan ulos. Tosin pienen montteeraamisen jälkeen olen saanut vanhatkin pysymään päällä. No nyt on ainakin vaihtoehtoja.

6.4.2009

Olimme Pepin kanssa pitkällä ja minulle raskaalla lenkillä parin koirakaverin ja 1 yhden ihmiskaverin kanssa. Koiruudet saivat painattaa menemään minkä ehtivät ja ihmiset saivat vertaistukea toisiltaan. Uroskoira oli tosin pää Pepin persuksissa niin paljon, että koiran emäntä meinasi vallan hermostua. Ei ole tulossa kuitenkaan pienia mutiaisia 2 kk:n kuluttua. Kyllä Peppi oli poikki lenkin jälkeen ja kaatui sänkyyn. Kului 15 minuuttia ja tyttöni lähtivät ulkoileen kavereidensa kanssa ja ottivat Pepin mukaan. Ei puhettakaan nukkumisesta.

Tilasin Ebaystä omaan autooni uuden häkin. Nyt meillä on siis 2 häkkiä. Se isomman auton häkki mahtui omaani, mutta se oli turhan hikistä hommaa asetella ja ihmetellä. Sit aina perheen pitää kysyä minulta olenko menossa Pepin kanssa jonnekin, pitääkö häkki vaihtaa toiseen autoon vai pidetäänkö siinä missä se on?

7.4.2009

Tänään tuli postissa myös 2 luun näköistä nimilaattaa. Nyt on kaikissa vempeleissä koiruuden nimi ja minun puhelinnumeroni. Toivottavasti sitä tietoa ei tulla tarvitsemaan.

Meitin koira taitaa olla sokerista, koske vesisade ei ole lempi-ilma. Olimme iltapissalla, minä terassilla sateelta suojassa ja Peppi flexin päässä. Eihän tyttö lähtenyt mihinkään pissalle ennenkuin mammakin seisoi vesisateessa. Kärsiminen on yhdessä mukavampaa...

Viime kesää muistellessa.

7.4.2009

Pepistä on sitten aivan ihanaa nuolla suihkunraikkaan ihmisen iho kuivaksi. Häntä heiluu jo kaukaa ja hiuksetkin pitää nuolla. Tykkää kuka tykkää.

 8.4.2009

Oltiin kokeilemassa toisen kerran agilityä. Kentälle kuului 10 pamausta ja Peppi lähti samantien varaston perälle piiloon. Sen jälkeen ei hypyistä tullut mitään. Takapääkin taisi tuoksua vielä juoksulle, joten mukana ollut uros oli Pepistä liiankin kiinnostunut. Kokeillaan vielä kerran. Jos ei silloinkaan onnistu, täytyy tämä jättää Pepin osalta väliin. Jos sitten se tuleva pentu olisi innokkaampi oppija.

9.4.2009

Lenkillä naapurin uroskoira astui perheen naarasta ja jäivät nakeliin. Emäntä kiirehti pitäämään koirat yhdessä, ettei urokselle tule vahinkoja. Irrottuaan uroksen esinahka ei laskeutunutkaan paikoilleen ja emäntä joutui avustamaan koiraansa kuolallaan ja lumesta sulatetulla vedellä. Rakkauden ammattilainen omalla tavallaan.

10.4.2009

Kyläilimme isovanhemmilla ja siellä oli paljon suvun lapsia paikalla. Peppi nautti paijailuista ja jopa isovanhemmat rupeavat pikku hiljaa lämpenemään Pepin olemukselle. Mummun tekemät lihapullat olivat sitten ihania..

11.4.2009

Tänään ei sitten kotiruoka maistukkaan edellisillan herkkujen jälkeen. No paastopäivät tekevät vartalolle vain hyvää. Tarttis varmaan itekkin kokeilla.

12.4.2009

Käytiin toisella mummulla ja siellä saatiin maksapihviä. Voi kun ne oli hyviä. Peppi olisi syönyt vaikka kuinka monta.

Kotona sitten pestiin ja huollettiin autoja ja Peppi seurasi vierestä, tai siis niin kaukaa kuin flexi yletti. Pelkäsi varmaan, että kohta joutuu autoon itekkin.

Likkalauma grillasi kevään ekat makkarat  padassa ja samalla tuli poltettua roskia mukana. Pepin turkki haisi savulle vielä seuraavana aamuna. Taisi olla hupulaisena mukana.

13.4.2009

Lenkillä tutustuttiin lapinpystykorvaan. Peppi vaan olisi halunnut tutustua  taluttajaan, eikä koiraan. Koirat kun haluaa mennä takapäähän nenineen.  Kuka sellaisesta nyt tykkää?

15.4.2009

Hankittiin Pepille sellainen kierrettävä metallitanko, jonka voi laittaa maahan pystyyn ja koiruli siihen kiinni. Eipäs koiruli niin kovin paljoa tykännyt ollakkaan siinä, vaikka oli aitiopaikka katsella mitä kylällä tapahtuu. Me haravoitiin siinä muutaman metrin päässä. Tunnin kitinän jälkeen tyytyi kohtaloonsa ja siirtyi makuulta tarkkailemaan keväisen luonnon heräämistä. Ei näkynyt mitään kiinnostavaa, joten kun ehdotin sisälle menoa, ei riemulla ollut rajaa.

16.4.2009

Kauko-ohjattava haukkupantamme on aivan ehdoton. Voimme kontrolloida haukkumusta, mutta sillä voi myös pitää Pepillä tontin rajat muistissa. 7 aamupissalla Peppi huomasi jäniksen meidän omenapuiden alla. Eikun vauhdilla päälle. Jänis tietysti karkuun ja Peppi perään. Painoin kaukosäädintä ja kutsuin Peppiä. Peppi pysähtyi kiviaidalle. Lopulta nyt en kuitenkaan tiedä mikä tehosi, kiviaita, kutsu vai kaukosäädin. Ehkä kaikki yhdessä. Eikä sillä ole väliä kunhan tehosi. Pupu pääsi pakoon ja koira pysyi omassa pihassa. Pysyy välit naapureihinkin paremmin kunnossa kun ei tarvi haeskella koituutta heidän pihoistaan.

Se sama lapinpystykorva yritti raiskata Pepin. Ei kai Peppi nyt enää voi tuoksua niin lumoavalle, koska juoksuista on jo 3 viikkoa. Ei taida tästä koirasta tulla uutta kaveria Pepille. Leikkiminen on tosi vaikeaa jos toinen on selässä kaiken aikaa.

18.4.2009

Oli sitten niin tympeä, tuulinen ja kylmä ilma, ettei ketään kiinnostanut olla ulkona. No Peppiä kyllä varmaankin olisi. Oli satanut lunta yön aikana ja maa oli valkoinen ja pakkasta. Ei kiva. Vappu 2 viikon kuluttua. Viimevuonna perkasin kukkamaita vappuna topissa. Ehkä ei tule tapahtumaan tänä vappuna.

20.4.2009

Palokuntalenkki kaverikoiran ja omistajan kanssa. Kyllä koiran täytyy päästä jossain vaiheessa lenkkiä juoksemaan irrallaan, muuten lenkki ei ole yhtään mistään kotoisin.

22.4.2009

Pinsiölenkki 2 mäyriksen kanssa. Lenkki on tosi kivan  kokoinen ja tänään ihmisotukset jopa jaksoivat kävellä lenkin 2 kertaa. Lola jopä tiesi mistä käännytään oikealle polulle. Muut koirat/ihmiset eivät niinkään.

25.4.2009

Tänään lenkkeily jäi vain kakkalenkiin Penan metsään. Oli niin upea ilma ulkona ja pihaa piti sitten rapsutella. Peppi sidottiin metallikiemuraan kiinni ja siinä sitten kökötettiin melkein koko päivä. Mitä nyt grillattua makkaraa sai vähän maistiaisiksi. Illalla oli sitten mukava nukkua mamman untsaritakin päällä. Takki oli pehmeä ja haisi vielä mukavaltakin. Kyllä uni maistui muutenkin. Ulkona ei voinut nukkua kun piti tarkkailla tilannetta ja sisälle mentiin vasta noin klo 18.00. Siinä menikin sitten koko ilta kun piti ottaa univelkaa takaisin.

26.4.2009

Pihahommat jatkuivat, mutta rauhallisemmalla temmolla. Tänään piti sitten päästä Pepin kanssa Pinsiö metsälenkille, ettei vallan mene makoiluksi tämä koiran elämä. Tytöt veivät Pepin illemmalla sitten vielä toiselle pitkälle lenkille, joten ehkä lauantain lenkittömyys on nyt korvattu. Onneksi tälläisiä päiviä sattuu tosi, tosi harvoin.  Eikä itseasiassa saa sattuakaan. Peppikin nauttii juoksemisesta tosi paljon ja on tosi onnellinen lenkiltä tullessa. Nyt on oikeastaan Pepin ensimmäinen kevät, koska viime vuodesta ei varmaan muistoja ole, eikä tainnut päästä paljoa uloskaan 3 ensimmäisen elinkuukautensa aikana.

30.4.2009

Koko viikon on ollut upeat kelit ja pihaa on päässyt rapsuttamaan. Joka päivä tällä viikolla lenkkeilty lähialueilla ja oikein etsitty muita koiria ja ihmisiä, mutta täällä varmaan on ulkonaliikkumiskielto ja meille ei ole kukaan muistanut kertoa siitä. On hiljaista ja autiota. Kyllä rupeaa ahdistamaan. Käytiin me sentään naapurin pihassa katsomassa isoa sussaria ja hetken koirat touhusivat keskenään. Reettakin nähtiin ja käytiin yhdessä pienellä lenkillä. Illalla grillailtiin naapurissa ja Peppikin sai maistaa illanistujaisten antimia.

 

 

Peppi tuli yllättäen meille asumaan toukokuun puolessa välissä 2008. Ekat viikot menivät siisteyskasvatuksessa. Tosin vain muutama vahinko sattui. Olihan Peppi jo 4 kk ikäinen.

Kaikki oli tosi pelottavaa ja Peppi halusi ulkoilla enimmäkseen sylissä, kävellen kun emme päässet edes pihasta pois. Autot ja toiset koirat ovat vieläkin kurjia, mutta ehkä tuo pelokkuus vähenee pikku hiljaa.

Pepillä oli oma peti olohuoneessa laatikossa ja jos pelotti piti päästä sinne tai kukkapöydän alle piiloon. Kun Peppi kasvoi hankimme sille iki oman pedin, jota sitten myös pidettiin olkkarissa. Kun Peppi oppi kävelemään raput yläkeretaan siirrettiin peti sitten sinne. Tosin ensin piti keskustella perheen isän kanssa voidaanko Peppi päästää yläkertaan lainkaan. Pepin piti nukkua siinä pedillä ja pysyä pois meidän ja lasten makkareista. No niinhän siinä tietenkin kävi. Ei vaisinkaan Peppi nukkuu äidin ja isin välissä sängyllä poikittain.

Juhannusta vietimme rosvopaistin merkeissä. Peppikin sai maistaa kuopan antimia.

Kesällä yritimme opetella uimaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Pelotti niin vietävästi ja Peppi yritti kiivetä minun hartioilleni kuin apina, ettei olisi tarvinnut kastaa varpaita veteen. Saimme apua viereiseltä uittajaltakin, mutta laihoin tuloksin. Ensi kesänä uudelleen.

Syksyllä menimme pentukouluun oppimaan tapoja. Kurssi meni hienosti ja Peppi sai todistuksenkin.

Ensimmäimmäinen juoksu alkoi syyskuussa ja silloin alkoi myös ensimmäinen karvanlähtö. Sitä kestikin huhtikuun alkuun 2009. Karvaa oli kaikkialla muualla paitsi koiran pälllä. Piti siinä hankkia kaikenlaisia koiran vaatteita ja jopa itse kudoin yhden haalarin, ettei pikkukullan tule kylmä.

Syksy muuten meni aika hiljaiseloa, koska emme paljon kuljettaneet Peppiä autolla. Auto on jotain ihan kauheata ja sitten täristään aivan kamalasti etupenkkien alla. Alkuun tuli vielä jännäpissatkin alle. Koiruus jotenkin oppi arvaamaan koska ollaan menossa autolle ja pakeni sängyn alle. Katsoi näköjään kun mamma meikkasi ja laittoi korkkarit jalkaan. Sieltä sitten kukin meistä yritti saada Peppiä ensin hyvällä ja sitten väkisin alakertaan ja ulos.

Joulu tuli ja meni. Luntakin tuli jossain vaiheessa. Peppi ei kovin kamalasti nauttinut lumesta tietenkään huonon turkin takia. Masu ja kainalot olivat aivan paljaat, joten voit kuvitella itseäsi kierimässä lumessa nakusilteen. Ei kiitos.

Helmikuussa ostin autoon hienon häkin Pepille ja tulevalle sisarelle. Sisarus ei tosin ole muuta kuin pilkkeenä isimudin silmässä, mutta kuitenkin. Koiruuksille on sitten häkissä omat puolet ja siellä on sitten hyvä olla eikä tarvi tapella keskenään.

Hyvinkäällä on Koirauimala, jossa on vielä henkilökuntaa opettamassa koiria uimaan. Tosi mukava paikka. Porukalla oltiin maaliskuussa. Osa koirista osasi uida ja osa sitten opetteli. Peppi oli selkeästi huonoin uimari ja sai hyvin uinti- ja opetusaikaa. Uimataito parani ehkä hivenen. Toivottavasti se suurin pelko jäi sinne altaaseen.

Maaliskuussa alkoi sitten uusi juoksukin ja naapurin iso sakemanniuros vain ulisee pihassa vielä huhtikuussa vaikka Pepistä ei näy kuin hännäntupsu. Toinen leikkikaveriuros on jo niin vanha ettei kiinnosta sitten pätkääkään.

Pepillä on myös sakemanninarttu kaverina, mutta se on niin iso että Peppi on aina hätää kärsimässä. Reetta on tosin myös Pepin idoli ja sitä pitääkin käydä aina vähän väliä hakemassa ulos.

Maaliskuussa äitini toi Pepille vähän mustaa makkaraa ja siitähän massu sekosi. Äitini ei uskonut  sanaa ja antoi enemmän kuin olisi pitänyt. Seuraavana päivänä mentiin kylään kasomaan mäyriskavereita ja siellä tuli sitten pikku vahinko. Onneksi oli juoksuhousut jalassa ja ne piti suurimman annin sisällä, mutta kyllä reunasta tipahteli vähän matollekin. Meillä on niin hieno ja fiksu koira...

Juoksuhousuista vielä. Peppi on näppärä repimään ne jalastaan pois. Ekat juoksut meni yksillä pöksyillä, mut oli ne kyllä aika loppuun käytetyt. Ostin nyt sitten uudet. Peppi sai ne rikki jo 1/2 tunnin käytön jälkeen. Eikun lukko rikki ja housut oli lattialla. Päätin sitten tehdä Pepille naapurin ohjeiden mukaan tarrahousut. Ne kyllä pysyy jalassa, mutta se side ei pysy housuissa. Eikä edes lattialla vaan se syödään. 

Tulikin mieleen vielä toinen pöhkö tapa. Jos Peppi löytää puhtaan pyykin korin, sieltä kaivetaan puhtaat rintsikat esiin ja rikotaan muoviset olkainpidikkeet. On sitten jouduttu hankkimaan varmaan 20 uudet tuhoutuneiden tilalle.

Kaikki Pepin lelunallet on suolistettu ja kaikki Ipodin korvanapit syöty, jos on päässyt niihin käsiksi. Carcassonne Kiviaika -pelin nappuloita ja laattoja on pistelty poskeen oikein urakalla, joten hankin uuden pelin. Naapurin rouva tuumasi, että Peppi on pelille mustis ja haluaa tuhota sen. Mamma ei muuten leiki tarpeeksi pienen kanssa.