Peppi tuli yllättäen meille asumaan toukokuun puolessa välissä 2008. Ekat viikot menivät siisteyskasvatuksessa. Tosin vain muutama vahinko sattui. Olihan Peppi jo 4 kk ikäinen.

Kaikki oli tosi pelottavaa ja Peppi halusi ulkoilla enimmäkseen sylissä, kävellen kun emme päässet edes pihasta pois. Autot ja toiset koirat ovat vieläkin kurjia, mutta ehkä tuo pelokkuus vähenee pikku hiljaa.

Pepillä oli oma peti olohuoneessa laatikossa ja jos pelotti piti päästä sinne tai kukkapöydän alle piiloon. Kun Peppi kasvoi hankimme sille iki oman pedin, jota sitten myös pidettiin olkkarissa. Kun Peppi oppi kävelemään raput yläkeretaan siirrettiin peti sitten sinne. Tosin ensin piti keskustella perheen isän kanssa voidaanko Peppi päästää yläkertaan lainkaan. Pepin piti nukkua siinä pedillä ja pysyä pois meidän ja lasten makkareista. No niinhän siinä tietenkin kävi. Ei vaisinkaan Peppi nukkuu äidin ja isin välissä sängyllä poikittain.

Juhannusta vietimme rosvopaistin merkeissä. Peppikin sai maistaa kuopan antimia.

Kesällä yritimme opetella uimaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Pelotti niin vietävästi ja Peppi yritti kiivetä minun hartioilleni kuin apina, ettei olisi tarvinnut kastaa varpaita veteen. Saimme apua viereiseltä uittajaltakin, mutta laihoin tuloksin. Ensi kesänä uudelleen.

Syksyllä menimme pentukouluun oppimaan tapoja. Kurssi meni hienosti ja Peppi sai todistuksenkin.

Ensimmäimmäinen juoksu alkoi syyskuussa ja silloin alkoi myös ensimmäinen karvanlähtö. Sitä kestikin huhtikuun alkuun 2009. Karvaa oli kaikkialla muualla paitsi koiran pälllä. Piti siinä hankkia kaikenlaisia koiran vaatteita ja jopa itse kudoin yhden haalarin, ettei pikkukullan tule kylmä.

Syksy muuten meni aika hiljaiseloa, koska emme paljon kuljettaneet Peppiä autolla. Auto on jotain ihan kauheata ja sitten täristään aivan kamalasti etupenkkien alla. Alkuun tuli vielä jännäpissatkin alle. Koiruus jotenkin oppi arvaamaan koska ollaan menossa autolle ja pakeni sängyn alle. Katsoi näköjään kun mamma meikkasi ja laittoi korkkarit jalkaan. Sieltä sitten kukin meistä yritti saada Peppiä ensin hyvällä ja sitten väkisin alakertaan ja ulos.

Joulu tuli ja meni. Luntakin tuli jossain vaiheessa. Peppi ei kovin kamalasti nauttinut lumesta tietenkään huonon turkin takia. Masu ja kainalot olivat aivan paljaat, joten voit kuvitella itseäsi kierimässä lumessa nakusilteen. Ei kiitos.

Helmikuussa ostin autoon hienon häkin Pepille ja tulevalle sisarelle. Sisarus ei tosin ole muuta kuin pilkkeenä isimudin silmässä, mutta kuitenkin. Koiruuksille on sitten häkissä omat puolet ja siellä on sitten hyvä olla eikä tarvi tapella keskenään.

Hyvinkäällä on Koirauimala, jossa on vielä henkilökuntaa opettamassa koiria uimaan. Tosi mukava paikka. Porukalla oltiin maaliskuussa. Osa koirista osasi uida ja osa sitten opetteli. Peppi oli selkeästi huonoin uimari ja sai hyvin uinti- ja opetusaikaa. Uimataito parani ehkä hivenen. Toivottavasti se suurin pelko jäi sinne altaaseen.

Maaliskuussa alkoi sitten uusi juoksukin ja naapurin iso sakemanniuros vain ulisee pihassa vielä huhtikuussa vaikka Pepistä ei näy kuin hännäntupsu. Toinen leikkikaveriuros on jo niin vanha ettei kiinnosta sitten pätkääkään.

Pepillä on myös sakemanninarttu kaverina, mutta se on niin iso että Peppi on aina hätää kärsimässä. Reetta on tosin myös Pepin idoli ja sitä pitääkin käydä aina vähän väliä hakemassa ulos.

Maaliskuussa äitini toi Pepille vähän mustaa makkaraa ja siitähän massu sekosi. Äitini ei uskonut  sanaa ja antoi enemmän kuin olisi pitänyt. Seuraavana päivänä mentiin kylään kasomaan mäyriskavereita ja siellä tuli sitten pikku vahinko. Onneksi oli juoksuhousut jalassa ja ne piti suurimman annin sisällä, mutta kyllä reunasta tipahteli vähän matollekin. Meillä on niin hieno ja fiksu koira...

Juoksuhousuista vielä. Peppi on näppärä repimään ne jalastaan pois. Ekat juoksut meni yksillä pöksyillä, mut oli ne kyllä aika loppuun käytetyt. Ostin nyt sitten uudet. Peppi sai ne rikki jo 1/2 tunnin käytön jälkeen. Eikun lukko rikki ja housut oli lattialla. Päätin sitten tehdä Pepille naapurin ohjeiden mukaan tarrahousut. Ne kyllä pysyy jalassa, mutta se side ei pysy housuissa. Eikä edes lattialla vaan se syödään. 

Tulikin mieleen vielä toinen pöhkö tapa. Jos Peppi löytää puhtaan pyykin korin, sieltä kaivetaan puhtaat rintsikat esiin ja rikotaan muoviset olkainpidikkeet. On sitten jouduttu hankkimaan varmaan 20 uudet tuhoutuneiden tilalle.

Kaikki Pepin lelunallet on suolistettu ja kaikki Ipodin korvanapit syöty, jos on päässyt niihin käsiksi. Carcassonne Kiviaika -pelin nappuloita ja laattoja on pistelty poskeen oikein urakalla, joten hankin uuden pelin. Naapurin rouva tuumasi, että Peppi on pelille mustis ja haluaa tuhota sen. Mamma ei muuten leiki tarpeeksi pienen kanssa.